Yhdessä mielen hyvinvoinnin tueksi.
Paijjaa ittiäs!
Pysähdy hetkeksi miettimään miten kohtelet itseäsi, kun kohtaat vastoinkäymisiä tai epäonnistut jossakin? Kohteletko itseäsi ystävällisesti, kannustavasti ja lohduttavasti, vai arvosteletko ja sätit itseäsi juuri silloin, kun tarvitset välittämistä ja lempeyttä? Itselle osoitettu myötätuntoinen käyttäytyminen on usein vaikeaa – on helpompaa osoittaa ystävällisyyttä toisille kuin itselle.
Itsemyötätunto on taito, jonka eteen voi joutua näkemään vaivaa erityisesti silloin, kun on vuosikausien ajan ollut itseä kohtaan kriittinen ja ankara. Itseen kohdistuvan kriittisyyden siemen lähtee itämään jo varhaislapsuudessa kasvuympäristön vahvistamana – tutkimusten mukaan vanhempien lapseen kohdistaman korostuneen kritisoinnin seurauksena on, että lapsi suhtautuu itseensä aikuisena hyvin kriittisesti. Myös länsimäisen yhteiskunnan yksilöllisiä saavutuksia, tehokkuutta ja menestymistä korostavat arvot, ”aina hieman enemmän ja paremmin”, lisäävät riskiä itseen kohdistuvalle kriittisyydelle. Miten voi olla tyytyväinen itseensä, jos ei saavuta yleisiä vallalla olevia ihannetavoitteita?
Ihmismieli toimii usein automaattisesti tarjoten tuttuja ajatusmalleja, joista kaikki ei kuitenkaan ole hyödyllisiä. Nämä automaattiset ajatusmallit voivat toimia esteenä itsemyötätunnolle. Uskomus ”jos olen itselleni tässä tilanteessa lempeä, minusta tulee laiska”, voi estää ystävällisyyden ja lohdutuksen itselle juuri silloin, kun sitä eniten tarvitset. Itsensä kritisoimisen ja sättimisen seurauksena on nippu hankalia tunteita. Jotta tulee tietoiseksi oman ajattelun aiheuttamasta kärsimyksestä, edellyttää se kykyä läsnäoloon nykyhetkessä. Kysymys ”mitä minä tarvitsen juuri nyt?” tarjoaa tilan pysähtymiselle ja ohjaa suuntaamaan katseen omiin tarpeisiin automaattisten ajatusmallien sijaan. Ystävälliset ja lempeät sanat itseä kohtaan voivat tuntua myös hölmöiltä. Tällöin tunne estää muuttamasta käyttäytymistä itseä kohtaan. Ensimmäinen askel kohti myötätuntoisempaa tapaa kohdella itseä voi alkaa siitä, että oppii tunnistamaan tilanteita, jolloin kriittinen mieli aktivoituu; ”Oho, olinpa minä ankara itselleni!” ja sitä voisi seurata itselle esitetty kysymys –”mitä minä oikeasti tarvitsen juuri nyt?” Nämä suuntaavat kohti itselle kohdistettua myötätuntoa ja ystävällisyyttä.
Psykiatri, lasten- ja nuorten psykoterapeutti Jari Sinkkonen on todennut, että ”ihminen tarvitsee läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta läpi koko elämän”. Myötätunnon tarve ei tunne ikärajaa, se on perusoikeus, joka kuuluu kaikille. Aikuisuus ei vie pois perustarvetta tulla kohdelluksi ystävällisesti ja lohdutetuksi silloin, kun on hankalaa. Vastoinkäymisten äärellä toisen ihmisen osoittama välittäminen – myötätuntoiset sanat ja teot, tuntuvat lohdullisilta ja auttavat jaksamaan. Myös itseen kohdistetulla myötätuntoisella puheella ja teoilla on voimaa. Se vahvistaa vastoinkäymisistä selviytymistä, resilienssiä, ja on yhteydessä hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
Elämä itsessään tuo jokaiselle eteen vastoinkäymisiä, epäonnistumisia ja pettymyksiä ja se voi tuntua raskaalta. Samalla oman mielen itselle kohdistamat kriittiset, arvostelevat ajatukset lisäävät tunnestressiä, jolloin elämästä tulee vielä kuormittavampaa. Voi myös olla, että lähellä ei ole ketään ihmistä, joka osoittaisi vaikealla hetkellä lohduttavia sanoja ja toimisi näin tukena vastoinkäymisten kohdatessa. Itsensä kohteleminen lempeän ystävällisesti on hyvinvoinnin kannalta merkityksellinen taito, ja sitä voi harjoitella. Raahelaisittain voisi toivottaa, että ”paijjaa ittiäs” – anna itsellesi ansaitsemaasi lempeyttä, ystävällisyyttä ja lohdutusta silloin, kun sitä tarvitset.
Tekstin laatinut psykoterapeutti Katja Pietarila 16.1.2025. Linkki alkuperäiseen tekstiin: https://www.terapialuotsi.fi/ole-ystava-itsellesi-paijjaa-ittias/